Anti-cheatit: hyvä vaiko paha

Anti-cheattien tarkoitus on yleensä hyvä, mutta jokin tässä on mennyt pieleen, jos peliä ei pääse pelaamaan ennen kuin on selvittänyt mikä BIOS-asetus saa pelin toimimaan. Näitä tilanteita olemme nähneet esimerkiksi Battlefield 6:n julkaisussa.

Huijareista eroon

Kyllä, haluan karkoittaa jokaisen huijarin, mutta onko se sen väärti, että samalla karkoitetaan 5-10 % viattomista pelaajista? Ottamatta myöskään, sitä huomioon ettei kernel-tason anti-cheattikaan voi estää monia huijauksia kuten konenäkö-aimbotteja.

Pelaajista eroon

Haluanko pelata tietokoneellani? Kyllä. Haluanko asentaa 5 eri kernel-tason anti-cheattia, joista useampi (ellei kaikki) ovat haavoittuvaisia haittaohjelmille? Ei kiitos. Yksi kernel-tason anti-cheat on jo liikaa, mutta voin yhden koneellani hyväksyä, sillä olenhan liian hikinen Valorant-pelaaja.

Riot Games onkin erinomaisen hyvin hoitanut huijareiden estämisen Valorantissa. Harmi kuitenkin, että se on yksi anti-cheat muiden asennettujen joukossa, ja se estää kaikki muut paitsi Windowsia käyttävät.

Kauhea nykytilanne

Eli anti-cheatit muun muassa:

• Eivät estä kaikkia huijareita (mahdoton tehtävä)
• Toimivat kernel-tasolla, eli pienikin haavoittuvuus voi johtaa kamaliin seurauksiin
• Jokainen peli meinaa vaatiia eri anti-cheattia (moninkertaistetaan haavoittuvuusalue)
• Estävät pelaajat muilla käyttöjärjestelmillä, kuten Linuxilla (Jotkut pelit toimivat, kiitos EAC)

Tämä on ongelma, jolla ei ole vielä ratkaisua ja nykytilanne on kammottava niin pelikokemusta, mutta myös tietoturvariskiä ajatellen. Samalla kilpailullisia pelejä pelaavat pysyvät lukkiutuneena Windows-käyttöjärjestelmään.

Tässä tilanteessa suosittelisin, että pelitietokonetta kohdeltaisiin kuten konsolia. Se on vain laite pelaamiseen ja työt hoituvat erillisellä laitteella.